sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Kausi paketissa, mitä jäi käteen?

Edellisviikonlopulla ollut amatöörien SM-kisa niittasi lopulta tämän frisbeegolfkauteni melko konkreettisesti pakettiin. Sielläkin onnistumiset jäivät lähinnä muutamiin väyliin, koska tälläkään kertaa en saanut kierrettyä yhtään ehjää rundia. Sijoitus 32., ja fiiliksinä lähinnä puolikas pettymys.

Lähes koko kauden ajan heittäminen oli kevättä ja alkukesää lukuunottamatta vaikeaa, enkä saanut yhtään ehjää kisarundia kierrettyä. En ymmärtänyt, että mikä heitossa oli vikana. Vaikka kuinka yritin asiaa miettiä, niin en saanut siihen vastausta. Ainoa asia, mikä onneksi toimi ja millä sain pidettyä kisarundeja edes jotenkin kasassa, oli putti. Vaikeudet ja taistellut kisarundit aiheuttivat myös sen, että blogiakaan ei juuri kiinnostanut päivittää - koska mitään uutta ei ollut kerrottavana.

Olin luullut olevani tarkka heittotekniikastani, mutta en kirveelläkään löytänyt miltei koko kauden ajan vaivannutta heittovirhettä. Ihmettelin vain ihan kaikkia muita tekijöitä ja sen sijaan, että olisin tutkinut heittoani tarkemmin - totesin vain paatuneesti, että näin monta vuotta lajia harrastanut, enkä silti osaa heittää, ehkä olen vain "täysin" lahjaton. Yksi syy tekniikkasokeudelle lienee myös äärettömän vähäiset kenttätreenit ja se, etten kevään jälkeen tutkinut heittoani tarkemmin. Yritin vain muilla keinoilla (järkevöittämällä kiekkovalintoja, heittolinjoja ja keskittymällä henkiseen peliin jne.) pitää jollain tavalla pakettia kasassa.

Hetken valopilkku keskellä kautta oli, kun kävin Hirsimäen opeissa Kaatiksella Powergripin kurssilla reenailemassa. Sieltä mieleen tarttui vinkkejä, joilla sain hetkellisesti tekniikan selkeästi parempaan kuntoon ja varsinkin foren taas pitkän tuhinoinnin jälkeen jopa kunnon iskuun -> NBDG pro-tour Kankaanpää. Isot kiitokset hienosta kurssista vielä näin jälkikäteen Jannelle! Vaikka foreen saikin järkeä, oli bäkkäriheittojen laaduttomuus (pommihyssejä lukuunottamatta) vienyt itsetunnon friban osalta melkolailla pohjalukemille. Siitä huolimatta jatkoin kisoissa käyntejä (huonolla menestyksellä) ja kuvittelin, että heitto-ongelmat ratkeaisivat jotenkin itsestään.

No nyt sitten, amatöörien SM-kisojen jälkeen aloin illalla miettiä, että mitä ihmettä teen väärin. Miksi ne lujat bäkkärivedot kääntyvät jo heti lähtiessä yli, miksi bäkkärivedoissa on niin paljon suuntavarianssia ja miksi tuntuu, ettei riuhtomisista huolimatta voima enää välity aikaisempaan tapaan kiekkoon. Otin muutamia steppejä olohuoneessa sillä ajatuksella, että missä kohtaa heittoa vika oikeasti on. Hetken siinä ajatuksissa kevyitä vetoja pohtien huomasin ainakin yhden pahan heittovirheen, joka on toistunut koko kauden pahentuen vaan välillä: Olen systemaattisesti vienyt viimeisessä askelluksessa tukijalan ihan liikaa hartiasuunnasta etuvasemmalle - eli sen sijaan, että olisin astunut viimeisen askeleen menosuuntaan, niin astuin sen pitkähkönä viistosti vasemmalle. Tästä on aiheutunut se, että veto lähtee takaviistosta ja etenee yli 180 astetta (suoran vedon sijaan), jotta heiton saa vietyä suoraksi. Samalla myös on joutunut viemään kättä yli pidemmällä, jolloin ranne on lopulta kääntynyt yli ja vienyt automaattisesti lujat heitot lähtöantsoiksi. Samalla myös tehot ovat kadonneet puolessa välissä heittoa. Heittovirheen tajuttuani iski välittömästi aivan hirveät himarit radalle, mutta koska ilta oli jo pitkällä ja ulkona pimeä, piti oottaa seuraavaan päivään.

Painelin seuraavana päivänä Taliin heti töiden jälkeen kokeilemaan havaitsemani tekniikkavirheen korjausta ja voihan elämän kevät, että hommaan palautui taas ilo. Askelluksen korjauksella tuntui, että koko kroppa pyörähti kevyemmin ja veto tuntui keveän helpolta. Kiekkoihinkin välittyi tehoa ihan eri tavalla ja suunnatkin pysyivät säännöllisempinä. Mahtavaa! Harmi vain, että kausi on käytännössä ohi eikä koetusta ahaa-elämyksestä enää tällä kaudella juuri kostu. Täytyykin kääntää se ja moni muu tällä kaudella koettu vastoinkäyminen eduksi ensi kaudelle.

Mitä taas opimme:
  • Älä sorru tietynlaiseen ylimielisyyteen analysoidessasi heittotekniikkaasi, vaan ole nöyrä. Nöyränä et sokeudu virheillesi, vaan pystyt valppaammin välttämään niitä.
  • Älä oleta, että tekniikkavirheesi ratkeaa itsestään. Ei se ratkea kuin ehkä päiväksi pariksi, jolloin saatat huomaamatta korjata virhettäsi hetkeksi. Tekniikkavirheet saat pois vain analysoimalla ja tekemällä paljon kenttätreeniä ajatuksen kera.
  • Jos homma ei toimi, niin peru mielummin tulevia kisoja ja keskity tekniikkavirheen poistamiseen. Ei ole mitään järkeä kiertää kisoja verenmaku suussa uskoen siihen, että kyllä se heitto tästä vielä itsekseen paremmaksi muuttuu. Ei se ilman ajatusta mihinkään muutu.
  • Tärkeintä on löytää heittovirheitä aiheuttava ydinsyy ja keskittyä sen korjaamiseen, eikä muutella grippiä, gamepläniä jne. Väärät tekniikkamuutokset aiheuttavat sen, että kohta koko paletti on täysin sekaisin, jolloin yhden tekniikkavirheen korjaamisen sijaan joudutkin korjaamaan niitä vinon pinon.
Tsemppiä ja hyviä rundeja kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti