Lauantaina yksilökisan ekalla rundilla muutin perjantain peliä ehkä vielä hienovaraisempaan suuntaan varioimalla avauksia ja kiekkovalintoja - toisin sanoen monimutkaistin perjantain yksinkertaisempaa lähestymistapaa rataan. Muutama väylä meni täysin penkin alle ja birdieitten tekeminen oli vaikeaa, tästä tuloksena +5 tosi pahalta tuntuva rundi.
Lauantain kakkosrundilla simppelöin huomattavasti työskentelyä radalla ja ilman muutamaa töhötystä rundi olisi helposti voinut päätyä minkoille, mutta niin ei kuitenkaan käynyt. Taas kävi niin, että muutama väylä eritoten #6 väylä (rundin aloitusväylä) aiheutti rumaa jälkeä scorecardiin. Osuin yksilökisassa toistumiseen tälläkin rundilla keskellä väylää olevaan sähkötolppaan, jonka jälkeen alkoi väyläkohtainen damagecontrol päättyen seiskaan. Jälleen nytkin oli se hienoutta, että kaikesta huolimatta sain koko ajan parannettua ja järkeistettyä peliä. Silti oli tosi siistiä vielä bonarina päästä pelailemaan Mikan kanssa samaan heittueeseen ja morjestamaan Naamivaaran herraa. Rundin ehdoton herkkujen herkku oli par-tuloksesta huolimatta väylän #5 avaus: täydellinen 7m korkea avaus dessulla, joka kääntyi reippaasti yli ja iski lujaa feidaten tiiltä suoraan korilinjalle - tosin paikalle käveltyä kiekko oli mennyt pitkäksi ja mökötti 13m korin takana. Pitkäksi siis meni, mutta linja ja heitto oli aivan älyttömän huikea ja rundista jäi huikea jälkifiilis.
Sunnuntaina viikonlopun jälkipeleistä ja analyyseistä viisastuneena bägi oli yksinkertaistunut melkoisesti lauantain ekalta rundilta. Se myös näkyi työskentelyssä. Lujia itsevarmoja avauksia ja solidia peliä. Birdie-paikkoja oli todella paljon, mutta putti oli epävarmaa ja arkaa, siispä monet birdiet jäivät ketjupomppuihin ja alarauta hyppyihin, eivätkä ne tällä kertaa edes tuurilla jääneet sisälle.
Mitä siis tapahtui bägille, kun kerroin sen yksinkertaistuneen viikonlopun aikana? Se lienee luettavissa sunnuntain rundin pelikirjasta:
Väylä 1:
Avaus roadrunnerilla korkeana ylikääntävänä antsana. Puttiyritys ja tarvittaessa nosto mukiin.
Väylä 2:
Avaus teebirdillä solidisti väylän vasempaan laitaan, dessua mukille, putti alle ja toinen sisään.
Väylä 3:
Dessua mukille.
Väylä 4:
Dessua taas.
Väylä 5:
Dessua!
Väylä 6:
Strikeri syvälle bägiin piiloon, ja kaunis avaus Dessulla alatolpalle!
Väylä 7:
Strikeri suorana.
Väylä 8:
Leopardi paikoiltaan risteykseen, josta dessua mukille.
Väylä 9:
Dessua ja lujaa!
Väylä 10:
Dessua! Jos kääntää yli niin feidaa takas ja pääsee ehkä kokeilemaan birdietä, jos menee suoraan, niin silti pelaa helposti paria.
Väylä 11:
Strikeri sweettiin, paikaltaan leopardi mukille ja putti.
Väylä 12:
Teebirdi ja feidit kipolle.
Väylä 13:
Roadrunner lujaa ylös, ylikääntäen ja hieman takaisin palauttaen.
Väylä 14:
Dessua!
Väylä 15:
Roadrunnerilla bäkkärirolleri! Kyllä! Koska foren luotto on tällä hetkellä 0, niin kokeilin tätä heittoa tähän kahdesti ja olin molemmilla kerroilla 6-7m päässä kiposta putilla.
Väylä 16:
Strikeria suoraan.
Väylä 17:
Dessua! Pääsin kahdella vikalla rundilla punaiselle pätkätolpalle miltei ultrasweettiin. Molemmilta rundeilta myös birdiet tälle väylälle.
Väylä 18:
Dessua!
Kiekkoja, joita en heittänyt kertaakaan viikonloppuna: P1, P2, Fugitivet, M4, Roc3, Saint Pro, Star Boss. Samaan joukkoon liittyi lauantain jälkeen myös Lucid Escape, jonka korvasi ihan eri luotettavuusasteinen Teebird.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti