Viikonloppu vierähti Oulussa Kombostikobla Open Discgolf Championshipsien merkeissä. Perjantaina aamulento Oulunsaloon ja sieltä bussilla keskustaan, jonka jälkeen lähdimme Riddyn kanssa syömään La Festaan uskomattoman hyvää Pompeiji-pizzaa. Pizzan jälkeen vaihdoimme ulkoilukamat päälle ja suunnaksi valitiin Köykkyrin rata. Köykkyri osoittautui hyvin mielenkiintoiseksi ja haastavaksi radaksi, jossa pitkästä ja tarkoista heitoista on erittäin paljon etua. Reenirundi jäi vähän nihkeäksi rataa opetellessa ja lopputulos rundista taisi olla jossain +6 paikkehilla.
La Festan pompeijillä olis jaksanu useammanki rundin :D
Mikan nappaama video: Köykkyrin reenirundin avaus, putilla korilinjalla vasemmalla.
Lauantai oli sitten se kisapäivä, jota on odotettu pitkin kevättä. Säätiedotus oli luvannut koko päiväksi lähinnä epävakaista ja vesisadetta, ja tätä myöskin saatiin. Sateenvarjo ja pyyhkeet olivat kovassa käytössä ja tähän päälle saatiin tietysti myös nauttia melko navakasta tuulesta. Ainoastaan Toppila ehdittiin kiertää aamuvarhaisella ilman sadetta.
Kisaporukkaa parveilemassa turnauksen aloittaneen pelaajakokouksen jälkeen Toppilan #1:n tiillä.
Kisat olivat siinä mielessä haastavat, että kaikki radat olivat käytännössä hyvin pitkälti uudistettuja tai sitten täysin uusia. Toppilan rataan oli tehty yllättävän paljon muutoksia ja se teki varsinkin metsäväylistä haastavia. Rundi meni kuitenkin Toppilassakin ihan hyvin ja tulokseksi napsahti mukava -3.
Seuraavaksi vuorossa oli Köykkyri samalla aamupalalla vielä sinnitellen. Teho-energiajuoma oli jollain käsittämättömällä tuurilla hajonnut vaihtokamojen sekaan ja sain tuurilla pelastettua sukat ja yhden pyyhkeen tästä sokeriliuoksesta. Tuloksena myös käsittämättömän tahmea heittokäsi, jota yritin ennen rundia pestä juomavedellä puhtaaksi. Sokerisotku tuntui irronneen käden ollessa kostea, mutta jälleen käden kuivuessa sormet liimautuivat yhteen. Onnistuin tällä tavoin hankkimaan yhden tosi pahan puttirallin väylälle #2, jossa puttasin neljä kertaa liimanäpein korin ohi (väylätuloksena triplabogi). Sain onneksi heittuekavereilta vettä, jolla sain pestyä tämän jälkeen pahimmat sokeriliemet sormista pois. Köykkyri oli haastavaa sinnittelytaistelua nälän, väsymyksen ja keskittymisen kanssa rundin lopputuloksen ollessa +7. Kiitos kahden triplabogin, olisi tulos hyvinkin voinut olla suht. soppeli +1, näin ei kuitenkaan ollut.
Heikki löysi lähärillään Köykkyrin #18:lla lampien välistä kuivaa maata. Kohta lähtee upsi!
Ruokatauon jälkeen oli aivan eri tavalla virtaa ja halua päästä kolmannelle ja viimeiselle rundille, joka kierrettiin Limingan Rantakylässä. Tämäkin rata oli lähes kokonaan uudistunut, joten niin väylät kuin etäisyydet tuottivat jonkin verran hankaluuksia. Onnistuin jostain syystä saamaan lähestymisheitot korien lähelle sellaisiin paikkoihin, että haaraputti oli välttämätön valinta ja koska sen toistettavuus on melko hataraa, niin missasin laskujeni mukaan 7 birdieputtia 6-10m väliltä. Pirkkopaikkoja oli siis paljon ja niin oli tahtoa myös ottaa Köykkyrissä menetetyt heitot solidisti ilman sankariliikkeitä kiinni. Lopputulos rundista bogiefree -4 ja onnistuin pitämään kolmannen sijan.
Turnaus oli uskomaton siinä mielessä, että koko kärkikolmikko oli kolmen radan jälkeen portaittain heiton eroilla toisiinsa. Vääntö oli siis tiukkaa loppuun saakka. Myös mental game puoli toimi koko päivän hyvin sateesta ja Köykkyristä huolimatta. Pelasin täysin ilman odotuksia väylä kerrallaan keskittyen täysin hetkeen, etten edes tajunnut hyvin menneitä rundeja vasta kun siinä vaiheessa, kun tuloksia ynnättiin yhteen. Jopa Toppilan kolmen väylän mittainen birdie-putki oli sellainen asia, jonka tajusi vasta jälkikäteen. Pelaaminen oli siis kaiken kaikkiaan tosi helppoa eikä missään vaiheessa edes pahimmat vastoinkäymiset jaksaneet tuottaa tekemiseen nihkeyttä tai mordor-fiilistä.
Turnaus paketissa ja lopputuloksena 3. sija.
Kisojen tulokset: http://www.riddy.org/tulokset/kkodgc12_20150509.pdf
Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli älyttömän mahtava huikean seuran vuoksi. Erityisen suuret kiitokset ennen kaikkea järkkääjäporukalle (Simo & Lastu) ja tietenkin myös Riddylle ja Arille kuljetuksista ja majoituksista! Kyllä taas odottavan aika käy pitkäksi ennen seuraavia KKODGC-kisoja.
Kisasta jäi vielä pohdintona näin jälkikäteen mieleen haaraputin tärkeys ja sen ehdoton treenaaminen. Seuraavana isompana kisana vuorossa on Tali Open, jossa ei todennäköisesti kovinkaan helposti tarvitse haaraputtailla, mutta joka tapauksessa touhuun on saatava sen verran rotia, että myös siellä itseluottamus pysyy greenillä entistä korkeammalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti