Päivän "onnistumiset" väylä kerrallaan:
1. Väylä:
Forella Star Dessu flättinä lujaa matalana keskeltä väylää ja heitto meni lopulta vähän liian pitkäksi, mutta taittoi kuitenkin miltei korin tasalle. Merkkasin kiekon ja huomasin, että edessä on pari ranteenvahvuista mäntyä edessä, jotka on ohitettava korille päästäkseen. Päätin lähestyä Jokerilla männyn ylittävällä hyssellä, mutta heitin kiekon rundin alkuun ihan liian varovaisesti ja kiekko tarttui männyn latvaan ja jäi ikävästi ~10m päähän korista. Edessä ei ollut mitään aukkoa korille, sillä nyt edessä oli pari ohutta mäntyä, jotka peittivät kaikki suorat linjat koriin. Mietin hetken, että olin Hyvinkää Openissa ihan vastaavassa tilanteessa, jolloin sain elevator-putin ujutettua puun yli koriin. Mallailin hetken, päästin kiekon ilmaan edessä olevan puun yli, kiekko lähti laskeutumaan ja kilinks! Korissa! Huh, hieno par-pelastus ja nyt on mahtava jatkaa rundia eteenpäin!
2. Väylä:
En ollut onnistunut tällä väylällä kertaakaan koko kisojen aikana, vaikka tämän väylän pitäisi kuulua gameplänini perusteella helpoimpiin. Avaus Ultrium Legendalla pitkälle ja erittäin hyvään paikkaan väylän vasempaan laitaan. Nyt näytti taas erittäin hyvältä ja mietin, että millä kiekolla jatkaisin suoraan kupille birdie-paikoille. Päätin valita Star Orcin ja heittää ihan loivassa matalahkossa hyssessä leveän väylän oikeaa laitaa. Kiekko lähti nätisti, eteni 30m kunnes kopsahti mäntyyn ja ampui kiekon oikealle pieneen ryteikköön. Sieltä sitten jo väylälle perinteiseen tapaan lähestyin kolmannella heitolla koria Star Maxilla forehyssellä, mutta eiiih! 15m ennen koria kiekko tarttui johinkin männyn sivuoksien havuhaiveniin ja pudotti kiekon ennenaikaisesti alas. Onnea oli kuitenkin tällä kertaa vähän mukana, ja kiekko rollasi noin 6-7m päähän korista. Ennen puttia tuntui siltä, että nyt otetaan varma par-tulos väylältä vihdoin ja viimein. Otin puttiasennon ja mallailin hetken, mutta jostain syystä päähän iski ajatus että älä nyt herranjestas vedä tästä enää yläpantaan tai korin yli. En ymmärrä mistä ajatus tuli, joten arkailin, putti jäi ilman saattoa ja kiekko kalahti ansaitusti alarautaan, siitä ketjuihin ja alaraudasta maahan. Nosto vitonen ja kiekkoa koriin nostaessa päätin, että vedän kaikki putit tästä eteenpäin keskelle rohkeasti kunnon saatolla.
3. Väylä:
Myös tämä väylä oli ahistanut mieltä, sillä kyseessä on helpohko par-väylä, joka on kaiken lisäksi täysin pirkotettavissa hyvällä avauksella. Painoin tällä kertaa bäkkärillä ihan keskeltä väylää Laserilla, joka taittui kevyesti yli ja osui 70-80m päässä oleviin väylän oikealla laidalla olevaan pieneen mäntyyn. Joka tapauksessa heittopaikka jatkolle oli hyvä, vaikka edessä kuumottivat kolme mäntyä, joihin aiemmat lähärini olivat aina pysähtyneet. Oli jotenkin huvittava tilanne siinä markkerin takana seisoa ja pohtia heittolinjoja, kun mielessä pyöri ajatus, että miten nyt hemmetti varmistaisin sen, että pääsisin kiertämään nuo kolme Kauhun Mäntyä. Otin Star Maxin käteen ja heitin neppiforen vasemmalta kiertäen kaikki männyt ja kiekko otti maasta kevyen pompun ja rullaili nostolle. Oli pakko tuulettaa, tuntu hienolta saada mäntyapina selästä ja ottaa väylästä normipar-tulos.
5. Väylä:
Tempasin Strikerin bäkkärillä iiiiihan loivassa antsassa keskeltä väylää ajatuksena se, että antsa olisi pitänyt lähes loppuun saakka. Näin ei kuitenkaan ihan käynyt, vaan kiekko feidasi lopulta korin tasalla pienen mäntypusikon taakse. Korille ei kuitenkaan ollut kuin ehkä 15-20m matkaa, joten heitin lähärin putterilla pajatsotyylillä pienen männyn yli ja kiekko laskeutui suunnitellun nätisti kannelleen noin 6m korista. Varma putti ja kolmonen korttiin.
6. Väylä:
Hieno bäkkäriavaus Strikerilla erittäin pitkälle notkahtavan väylän pohjalle noin 115-120m päähän tiistä. Merkkasin kiekon ja mietin hetken maan ollessa pehmeää savihiekkaa, että vedänkö nyt sitten vauhilla lähärin samalla kiekolla vai en. Päätin ottaa vauhdit, koska matkaa korille oli vielä pitkästi ja kaiken lisäksi loivaan ylämäkeen. Striker lensi jälleen jälleen erittäin nätisti juuri suunniteltua heittolinjaa pitkin, mutta jäi aavistuksen verran lyhyeksi. Sain kuitenkin heittueelta taputukset hienosta heitosta. Hienon heiton ansiosta olin birdie-paikalla noin 13m päässä loivassa ylämäessä olevaan koriin. Koska nyt piti ylämäkeen putata, niin valitsin puttiasennoksi puolittaisen haaraputin, jolla myös viime kaudella olin tällaisissa vastaavissa tilanteissa upotellut ajoittain kiekkoja mukiin. Puttasin ja kiekko leijaili juuri oikealla korkeudella, mutta vain aavistuksen verran korin oikealta puolelta ohi. Ehkä siis adjustin liikaa feidin puolesta oikealle, joten nyt kävi näin. Kiekko pysähtyi kuitenkin noin neljään metriin korin vasemmalle puolelle ja helppo par korttiin. Mukavat fiilikset!
7. Väylä:
Bäkkäriavaus keskeltä väylää Strikerilla, joka taittoi ihan vähän yli. Juuri feidauksen alkaessa ja korin lähestyessä kiekko löysi kuitenkin taas männyn ja kops, kimposi pitkästi oikealle. Merkkasin kiekon, Jokeri kouraan ja päätin lähestyä lyhyellä hyssellä korille. Otin heittolinjan ehkä liikaa vasemmalta eri tein amatöörimäisen virheen valitsessani hysseheittolinjan suoraan korilinjalta. Tästä aiheutui sitten se, että kiekko laskeutui korin vasemmalle puolelle ja pompahti pienellä skipillä vielä metrin pari, jolloin matkaa koriin jäi noston sijaan noin 7-8m loivaan ylämäkeen. Putteri kouraan, keskittyminen ja takuu varmasti sisään. Par-tulos kuitenkin, vaikka alkuperäinen idea oli hakea väylästä birdietä.
8. Väylä:
Tähän oli nyt jo parin rundin jälkeen kehkeytynyt selvä gameplän. Kahdella forella kipolle birdie-paikoille, joten Star Dessu kouraan ja availemaan. Päästin heiton nyt aavistuksen verran liian läheltä oikeaa laitaa ja kiekko kopsahti noin 40m päähän ja pysähtyi väylän oikeaan laitaan puun viereen. Merkkasin heittopaikan ja mietin, että nyt pelataan sitten par-tulosta. Otin hakatun Cometin kouraan, askeleen verran markkerista oikealle ja heitin bäkkärillä selkä menosuuntaan flätin heiton, joka liiteli sen 50m suoraan risteyksen keskelle juuri siihen paikkaan mihin heiton pitikin mennä. Kolmas heitto oli jo gameplänin mukainen, eli luja fore Star Bossilla väylää pitkin ja tavoitteena korin välitön läheisyys. Päätin kuitenkin jostain syystä heittää foren paikoiltaan, enkä ottanut vauhteja aiempaan tapaan. Vedossa oli tästä syystä ehkä liikaa lujan heiton yritystä ja kiekko lähti kädestä matalana pienehkössä antsassa. Heitto eteni vain sen 30-40m metriä, joten korille jäi vielä sen 25-30m matkaa. Neljänteen heittoon päätin ottaa Cometin ja kokeilla liidättää kevyellä bäkkärinepillä kiekko koriin ja pelastaa par-tulos. Kiekko lensi nätisti, mutta ei ihan riittänyt feidaten korin vierestä maahan ja jääden noin 4m päähän korista. Putti sisään ja harmittava bogie korttiin.
10. Väylä:
Eilisestä viisastuneena pidin koko ajan lyhyen kisakoppitauon aikana kropan ja mielen virkeänä. Pyörittelin käsiä ja selkää, sekä otin pieniä hyppyjä, jotta veri kiertäisi koko ajan ja mitään tauon tunnetta ei pääsisi mieleen syntymään. Päätin myös siinä odotellessa, että nyt vedän ensimmäisen päivän tapaan keskeltä väylää Cometilla ja varmistelen väylästä par-tuloksen. Kun avaushetki koitti, niin Comet liiti bäkkärillä ihan keskeltä väylää ja laskeutui ilman feidejä nätisti haarautuvan väylä vasemman puoleisen väylän keskelle. Hieno avaus! Merkkasin kiekon ja tutkiskelin reittejä. Ainoa järkevä vaihtoehto oli edetä forella vasemmanpuoleista väylää niin, että kiekko feidaisi sitten automaattisesti kipolle. Mielessä kummitteli edellisen päivän liian pitkä heitto miltei samasta paikasta, joten mallailin hetken, keskityin ja heitin Star Maxin ilmoille. Kiekko lensi nätisti ja näytti siltä, että se meni jälleen pitkäksi. Heittueessa ollut "paikallinen" totesi kuitenkin, että heitto taisi jäädä lyhyeksi. Noh niinhän se oli tehnyt. Kiekko löytyi noin 8m päästä korista vasemman puolimmaisen väylän oikeasta laidasta ja edessä oli pari ohutta männyn känkkärää keskellä olevasta mäntysaarekkeesta. Kävin pari sekunttia epätoivoisessa tilassa, kunnes jotenkin kylmän rauhallisesti totesin mielessäni, että eihän tässä ole mitään hätää. Edessä on selvä isohko rako oksien välissä, johon voi ujuttaa Dossin Natemaisen spinputin. Heti heiton valinnan jälkeen tuli jo sellainen rauhallinen fiilis, että kyllähän se nyt sinne uppoaa aivan varmasti. Ja sinnehän se meni. Nätisti oksien välistä suoraan koriin. Ai että mikä pelastus ja par-tulos korttiin!
11. Väylä:
Tämä on todella vaikea väylä, eikä minulla ollut koko kisojen aikana kehkeytynyt tähän käytännössä minkäänlaista selkeää gamepläniä. Ainoa gamepläni oli lähinnä survivor-moodi ja selviytyä väylästä keinolla millä hyvänsä. Koska kalautin kiekkoni eilen lujalla typerällä bäkkärillä tiin lähimäntyihin ja ensimmäisenä kisapäivänä Comet liiti oikealle hankalaan paikkaan, niin päätin, että avaan Laserilla suoran kevyen foren kohti lippua. Mielestä puuttui kuitenkin kokonaan selkeä gamepläni ja ajatus, että mihin kiekko olisi saatava ländäämään, joten heitto kyllä onnistui tosi hyvin, mutta kiekko laskeutui aukean paikan oikealle puolelle pieneen mäntyryteikköön. Kakkosheitto oli siis heitettävä vaikeasta paikasta ja ainoa tavoite oli päästä vasemmalle kääntyvän väylän keskelle. Päätin jälleen kerran kaivaa hakatun älyttömän alivakaan F7:n kouraan ja kokeilla yläviistosta oksien välissä olevasta reiästä heittää ylikääntyvää forea. Heitto lähti hyvin, mutta osui johonkin muuhun mäntyyn ja kiekko laskeutui taas hankalaan paikkaan noin 30m päähän heittopaikasta. Kolmasheitto vasemmalle kääntyvän väylän oikeassa laidassa ja kun katselin heittolinjoja, niin ainoa järkevä vaihtoehto oli kokeilla pitkää ylikääntyvää bäkkäriantsaa. Taas kouraan F7 ja tarkoituksena oli kääntää korkea bäkkäriantsa skyroller-töksäytykseksi korin läheisyyteen. Heitto lähtikin hienosti ja kiekko taittui nätisti, mutta ei ihan riittävästi yli, pitäen kuitenkin koko matkan antsalinjansa. Ajauduin korin tasalle, mutta aukean oikeaan laitaan. Matkaa korille oli ehkä 13-15m ja puttipaikka oli sen verran hankala, että jouduin nöyrtymään lähäriin. Bogi korttiin ja seuraavalle väylälle.
13. Väylä:
Noniin kahdella kisarundilla on tätäkin väylää jo reenattu ja eihän sitä Legendaa saanut niillä kerroilla ylämäkeen 94 metriä riittävällä antsalla, vaan antsa avautui aina ja kiekko feidasi vasemmalle (lue: liian vähän kulmaa). Siispä varmemmalla gameplänillä tällä kertaa liikkeelle. Valitsin 166gr Star Katanan, jolla pystyy vetämään tosi pitkiä antsoja. Vauhdit, nykäsy ja kiekko ilmoille. Nätti pitkä antsa ja lopuksi lyhyt feidi suoraan korin taakse noin 5m päähän. Putti sisään ja birdie korttiin. Mahtavuutta!
14. Väylä:
Funtsinnat ennen heittoa: Heitä suoraan keskeltä luja fore, niin se taittaa sopivasti ja jää oikealle taittuvalla väylällä hyvään jatkoheittopaikkaan. Star Dessu kouraan, luja foretinttaus flättinä ja kiekko meni just niin, miten sen pitikin. Kysäisin "paikalliselta", että onkohan kiekko nyt varmasti hyvässä paikassa ja sain vastauksen, että eipä varmaankaan ole. Heitto olisi pitänyt viedä pidemmälle eteen eikä päästää kääntymään väylän mukaisesti tuolla pituudella. Noh kakkosheittopaikka oli melko kauhea kuten kuvasta näkyy. Olin ihan kääntyneen väylän oikeassa laidassa. Yritin sinnikkäästi hetken löytää jotain reittiä, josta saisi ujutettua kiekkoa viistosti siten, että pääsisin etenemään väylällä myös eteenpäin. Riskit olivat kuitenkin saavutettavaan etuun niin suuret, että päätin heittää putterilla viistosti keskelle väylää. Markkeroin kiekon ja havaitsin, että korille on vielä reilusti matkaa (noin 110m), joten päätin kokeilla Strikerilla suoraa siivua. Kiekko lensi keskellä väylää ja otti loppuun normaalit feidit pompaten parin metrin päähän OB-rajasta. Edessä olevan männyn isot ja matalat oksat peittivät pitkän puttilinjan sen verran tehokkaasti, että varmistelin neljännen heiton lyhyenä 20m lähärinä Cometilla kipon alle. Nostobogi harmittavan avausvirheen vuoksi.
15. Väylä:
Foremiehen unelmaväylä, väylää pitkin vakaalla kiekolla, joka sitten pomppii korin alle ja birdie korttiin. Tämä oli myös pläninä ja tinttasin Star Bossin keskeltä väylää matalana ja flättinä. Sisäkurvista löytyi kuitenkin viimeinen nilkkaa vahva mänty, ja birdiehaaveet haihtuivat parin pelastamiseen. Matkaa korille oli vielä noin 30m ja puut peittivät kaikki järkevät suorat tai bäkkäriheittolinjat, siispä sama Bossi kouraan ja matala juuri sopivan luja forenäpy ja bossi pomppi parilla hypyllä puutonta väylää pitkin suoraan korin alle. Nostopar, vaikka birdietä olisi niin mieli halajoinut.
16. Väylä:
Ohuttakin ohuempi tikkusuora väylä, johon tarjoilin avauksessa tällä kertaa Laseria Strikerin sijaan. Kiekko lensi nätisti keskellä väylää ja feidasi greenin lähellä olevalle aukealle jääden noin 15-20m päähän korista. Leijattelin ilman riskejä kiekon korin alle ja otin nostoparin.
17. Väylä:
Vihdoinkin tällä väylällä. Mielikuvituksissa väylä oli pelattu jo kymmeniä kertoja, mutta reaalielämässä vain kahdella aiemmalla kisarundilla. Päätin forettaa Star Dessun tikkusuorana keskeltä väylää, joka sitten feidaisi ja skippaisi oikealle taittuvalla väylällä mutkan oikealle puolelle hyvälle jatkopaikalle. Kiekko lähti nätisti suoraan, mutta käänsi ihan minimaaliseen antsaan, joka riitti just ja just nappaamaan osuman väylän vasemmassa laidassa olevista männyistä. Etenin siis tiiltä ehkä sen 40m eteenpäin. Kakkosheittopaikalla totesin männyn olevan heittopaikan vieressä, joten ainoa järkevä vaihtoehto oli luja fore ja edetä oikealle taittuvan väylän vasenta laitaa siten, että kiekko feidaisi sieltä väylän keskelle. Foretus Star Dessulla tähän väliin onnistui täydellisesti ja kiekko teki just sen mitä piti. Kolmas heittopaikka oli huikeassa paikassa keskellä väylää korille matkaa ollessa vain sen 15-18m. Kokeilin spinputata koriin, mutta kiekko liiti korin oikealta puolelta feidaten lyhyesti noin 4m päähän korista. Lyhyt varma putti ja par-tulos korttiin, ja täten parannus aiempiin rundeihin - jes!
18. Väylä:
Viimeinen väylä ja kisa pakettiin - sekä myös kelpo rundi. Esteenä tälle kaikelle oli vain 250m ja järjetön määrä mäntyjä. Päätin avata tällä kertaa varmemmin kuin edellisellä rundilla ja päästin Laserin ilmoille keskeltä väylää. Se kuitenkin feidatessaan nappasi johonkin puuhun istahtaen noin 80m päähän ison männyn oikealle puolelle. Merkkasin kiekon ja totesin, että männyn vuoksi bäkkäriä on mahdotonta heittää, joten vaihtoehdoksi jäi forettaa. Yritin hulluna etsiä lentoratoja puiden välistä, jotta saisin kakkosheiton kokonaan ulos metsästä - birdie kun oli mielessä jo väylän tiipaikalla. Löysin yhden reittivaihtoehdon, josta olisi voinut päästä aukealle, mutta foretettu Star Dessu pysähtyi muutaman kymmenen metrin päässä olevan mäntyosuman. Piitkä huokaus ja uuden paikan merkkaus. Taas oli tilanne, että markkerin vieressä vasemmalla puolella olevat männyt tekivät bäkkäristä mahdottoman, mutta bonuslisänä oli myös se, ettei nyt löytynyt edes mitään järkevää forereittiä - ei ainakaan sellaista, jossa riskit olisivat riittävän pienet. Totesin, että ainoa järkevä valinta olisi forerolleri, jolla pääsisin metsästä aukealle. Valitsin siis Strikerin ja tinttasin kiekon rullaamaan suunniteltua reittiä pitkin, ja sinnehän se rullasi - nätisti tien yli aukealle hieman oikeaan laitaan. Neljännellä heittopaikalla mielessä pyöri ajatus, että nyt se par-tulos vaan! Pelaa par! Älä hölmöile! Ongelmia vain teetti se, että olin jälleen kerran ison männyn vieressä niin, että fore oli ainoa järkevä valinta. Lisähaastetta loi se, että kiekko piti saada ihan tikkusuoraan ja taittamaan jopa vasemmalle sekä matkaa korille oli vielä sen 80m. Mietin hetken kiekkovalintoja ja talven hallireenien foretusten perusteella päädyin Laseriin. Laitoin forella minimiantsassa kiekkoa suoraan koria kohti lujaa, mutta kiekko lopulta otti feidit ja näytti menevän ikävästi korin oikealla puolella olevan muutaman rannetta vahvan männyn taakse. Vähän harmitti ja tuntui, että par-tulos väylältä valui juuri sormien lävitse Kankaanpään jäkäliin. Nappasin bägin selkään ja kävelin viidennelle heittopaikalle. Kiekko oli muutaman ohuen männyn takana, mutta kun venyttäydyin haaraputtiasennossa riittävästi vasemmalle, avautui eteen metrin levyinen oksaton käytävä korille. Korotettu kori näkyi tiilien päällä noin 10m päässä edessä ja mietin vain, että "älä ny enää tässä vaiheessa arkaile! Puttaa rohkeasti, oot harjotellu näitä!". Mallailin hetken ja päästin kiekon ilmoille, tsilinks ja keskelle koria laskeutuen korin pohjalle! Voi että oli makea lopetus. Voitettu par-tulos sinnikäästi haasteita luoneelta väylältä.
Viimeinen kisapäivä oli siis selkeästi ja myös pelillisesti järkevintä sekä parasta peliä koko kisojen ajalta. Tähän selkeästi vaikutti se, että parin rundin jälkeen rataan alkoi kehkeytyä jo melko selvä gameplan. Silti kuitenkin moni väylä jäi kummittelemaan mieleen ja halu olisi ollut kova lähteä saman tien uudelle rundille. Joka tapauksessa kisojen tärkein oppima oli se, että radat pitää osata edes jossain määrin, jotta ne myös pystyy hanskaamaan - tällä kertaa se vain tapahtui liian myöhään.
Mitä tänään opimme - osio:
- Kun lähäröit, niin lähäröi rohkeasti. On älyttömän turhauttavaa, jos lähäri helpolta heittopaikalta jää lyhyeksi epäröinnin ja liian varmistelun vuoksi.
- Radalle on oltava gameplan ja se tarkoittaa myös jokaista väylää, jos yksittäiselle väylälle ei ole mitään gameplania, niin miten sellaiselta voi edes vaatia hyvää tulosta? Kannattaa muistaa, että pitkissä kisoissa lopulta yksittäinenkin heitto voi ratkaista paljon.
- Jos väylä on erittäin vaikea, kapea ja väylän laidoilla olet pulassa, niin unohda draiverit. Putteri tai midari kouraan ja selviät väylästä voittajana.
- Puttaa rohkeasti. Tässä on tietenkin vaatimuksena se, että putti nyt yleensäkin lähtee suoraan koria kohti. Varovaisuudella saa alarauta- ja tolppaosumia, mutta niistä ei saa pisteitä.
- Venyttele kroppa rundin jälkeen. Tein näin vasta viimeisenä päivänä siitä syystä, että kropassa alkoi todellakin jo tuntua pitkän kisan tuomaa lihasjäykkyyttä.
- Hyvällä puttipelillä pelastaa paljon. Kun putti on tikissä, niin myös peliä voi säätää rohkeammaksi. Puttia ei kuitenkaan saa tikkiin ilman reeniä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti