Tänään oli sitten viikon toiset lyhyehköt noin tunnin reenit Kivikossa tyttökaverin kanssa. Alkuun ihan puttailua ja sitten vähän lyhyttä lähäriä. Siinä sitten heitellessä näytti myös ruuhkat iltaa kohti vähenevän, niin päätimme, että kierrämme nyt ainakin ensimmäiset 5 väylää. Ykkösellä reenailin useita hyssejä ja kaikki löysivät tosi hyvin korin läheisyyteen, mitä nyt toinen Star Maxi jäi vähän liian varovaiseksi, mutta kimposi kuitenkin vesipomppuna rantaan. Putti tietysti ringistä sisään ja kakkoselle.
Kakkosella avasin viime vuonna ostetulla täyspainoisella miltei iskemättömällä Star Dessulla semiheikkoon vastaseen suoraan kohti koria, ja kiekko liiteli älyttömän nätisti hyvin pienellä ässällä korin ohi, mutta jäi noin 4m. Helppo putti ja taas kakkonen mielikuvitusikorttiin.
Kolmosella mietin, että kokeilenpa nyt tästä tiin vasemmasta laidasta heittää edessä olevan puuaukon keskeltä tai oikeasta laidasta läpi siten, että striker varmasti lopussa viimeistään feidaisi korin läheisyyteen. Avauksen tulos oli se, että kiekko napsahti aukon vasemmassa laidassa olevasta puusta kimmokkeella kohti tiipaikkaa ja putosi ojaan molskahtaen. Eipä oikeastaan yllättänyt yhtään kiitos linjavalinnan. FLX Buzzz kouraan, paluu tiille ja heitto tiipaikan oikealta laidalta aukosta läpi, mutta ohut puu väylällä tappoi lennon ja pudotti kiekon jättäen noin ~50m koriin. Kiekolle päästyäni totesin, että oikealla edessä oli noin 5m päässä ohut puu, joka käytännössä loi liikaa riskejä hysselinjoille ja myös korista vasemmalle on selkeä polusta johtuva ob-raja, joten päätin vaihtaa samalla sekunnilla foreen. Kouraan siis tuttuputtu Star Max, rento sipaisu forella ja kiekko 3m korista. Putti sisään ja imaginary kolmonen korttiin.
Neloselle mars ja kävin heti ekana (kiitos viikon ulkomaanreissun mielikuvaharjoitteiden) tiin kärjessä mallailemassa asentoa ja pohtimassa, että mikä on se lopullinen kropan asento, jotta kiekon saa bäkkärillä vedettyä suorana puukäytävää pitkin korille. Ensimmäisen striker-heiton vedin liian matalana, mutta keskeltä väylää niin, että kiekko otti aukolta suorat skipit ja jäi lopulta puttietäisyyksille noin 13m. Toisen heiton vedin edelleen toisella strikerillä, mutta vähän korkeammalta. Kiekko lenteli kivasti tössähtäen lopulta väylän päässä korin vasemmalla puolella noin 7-8m päässä olevaan töyssikivikasaan. Noh menin taas ekalle kiekolle ja yritin putata pitkää. Kiekko kaarsi ketjujen korkeudelta korin vierestä pysähtyen pariin metriin, josta helppo kipotus. Taas mielikuvituskolmosta korttiin.
Vitonen ja kutonen jäi kokonaan heittämättä, vitosen väylällä oli venäläisistä vanhemmista ja aivan pienistä lapsista koostuva perhe, joka möyri tulemaan väylää pitkin vastaan, joten heittäminen ei käynyt pätkääkään mielessä. Yritin kommunikointia heidän kanssaan sen vuoksi, että moni muu ei varmasti voisi nähdä heitä kallioiden takaa pööpöillessään väyliä vastapalloon. Yhteistä kieltä ei löytynyt - ei totaalisesti minkäänlaista millään kielellä, joten ainoaksi mahdollisuudeksi jäi vain toivoa parasta ja jatkaa matkaa. Näytti kuin olisimme olleet heille täysin näkymättömiä ihmisiä.
Lopuksi kävellessä kohti ykköstiitä kokeilin vielä heittää isolla nurmikentällä pari maksimidraivia ja taas se Star Dessu lensi nätissä linjassa ylivoimaisesti pisimmälle myös myötätuuleen, joten kai se nyt on otettava bägiin myös pääsiäisviikonlopun 5tr:n kisaan. Huomenna on sitten tarkoitus painaa töistä suoraan autolla kohti Kankaanpäätä siten, että ehtisi jo illalla hakemaan tuntumaa rataan kisoja varten. Joten joka tapauksessa heitot tuntuvat näillä pienillä herkistelyreeneillä hyviltä, mutta katsotaan huomenna sitten paremmin, miltä se 5tr oikeasti näyttää. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti